Olen tässä miettinyt valokuvien merkitystä… Nykyään kuvaa katsoo väkisinkin niin että siitä yrittää etsiä heti virheitä… Ja puhun nyt nimen omaan ns snap photoista ja “perhe albumin” kuvista.. Ennen riitti että kuvassa näkyi kuvattava tai tapahtuma joka haluttiin muistoksi… Kun filmin haki kehityksestä niin ei niin suurta väliä ollut edes sillä että joku kohta oli palanut puhki tai että joku kohta oli liian tumma, pää asia oli että itse muisti kuvassa olevan tapahtuman ja siitä jäi hauskoja muistoja… Nyt jotenkin väkisin katsoo ja etsii kuvista virheitä…
Siksi olenkin kokeillut ottaa aina säänöllisin väli ajoin kuvia ihan vaan puhelimella automaatti asetukset päällä ja yrittänyt olla välittämättä känny kameran heikkouksista… 3,2mega pikseliä kyllä riittää katella koneelta niitä kuvia kun tarkotus ei ole että ne ovat “täydellisiä”.. Tilannetta vaan jotenkin vaikeiuttaa se että järkkäri on usein mukana ja sillä niitä kuvia mielummin räpsii kuin puhelimella… Okei voishan siinäkin kaikki olla automaatilla ja sitten kehittää rawit tekemättä mitään säätöjä kuviin mutta kun vain malttas. Tai toinen vaihto ehto olis kuvata jpgeenä tai ottaa kuvat pokkarilla…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti